”Jännittävää, mutta palkitsevaa” – filmikuvaus-trendi nuorten keskuudessa on paisunut suureksi

”Jännittävää, mutta palkitsevaa” – filmikuvaus-trendi nuorten keskuudessa on paisunut suureksi

 

Nuoret ovat innostuneet filmikuvauksesta niin paljon, että värifilmi on alkanut olla harvassa. Mikä tämän taustalla piilee ja voiko Euroopan laajuisesti pauhaava trendi kestää?

Estella Niemi itseottamassaan filmikuvassa,
helmikuu 2022

-      Filmissä on vaan sitä jotain fiilistä.

Näin kuvasi filmiharrastaja Estella Niemi syytään siirtyä filmikuvaamiseen perinteisen digikuvaamisen sijasta. Yhä useampi nuorista tuntuu ajattelevan Niemen kanssa samoin. Harrastelija filmikuvaaminen ja värifilmien kulutus onkin noussut viime vuosina niin suureen suosioon, että kameratorin perustajan Juho Leppäsen mukaan Euroopan laajuisesti alkaa olla jo pulaa värifilmeistä.

Niemikin kertoo nykyään kuluttavansa noin 5–10 filmirullaa kuukaudessa. Jollain kuvausreissulla saattaa kuulemma mennä puolitoista rullaakin.

-      En tiedä tarkkaa lukua, kun on vähän hirvittänyt alkaa laskemaan sitä rahamäärää, joka filmiin kuluu.

Niemi sanoo naurahtaen. Mikä filmikuvaamisessa sitten kiehtoo?

”Jännittävää, mutta palkitsevaa”

Niemen mukaan filmissä kiehtoo ”fiiliksen” lisäksi kuulemma riskialttius. Filmiä kuvatessa ei ikinä voi olla varma, onko säätänyt asetukset hyvin ja millainen lopputulos kehityksen jälkeen lopulta kuvaajaa odottaa – kuvaa kun ei suoraan näe. Kuvat tulee otettua eri tavalla, kaikki on ikään kuin tarkempaa, kuvailee Leppänenkin. Muita Niemen mainitsemia syitä olivat odotus ja filmissä valmiina oleva erilainen kuvaformaatti, joka toimii jo itsessään filtterinä.

Niemi loi hurahtaessaan filmikuvilleen Instagramiin julkaisutilin: estellasalbum, jonne filmikuvia onkin tiputellut tasaiseen tahtiin sen jälkeen. Filtteriä ei siis näihin kuviin Niemen mukaan juurikaan kaivata ja sekin tietyllä tapaa vetää filmissä puoleensa – ei tarvitse osata editoida, vaikka kuvia haluaa julkaista.

Mitkä ovat ilmiön alkujuuret?

-      Ei sitä oikein voi tietää, kun ei ole mitään selkeää johtohahmoa tai syytä, miksi tällainen ilmiö olisi alkanut.

Sanoi Leppänen pohtiessaan vastausta tähän kinkkiseen kysymykseen. Totta tämän jopa kalliinkin harrastuksen yleistyminen kuitenkin on ja sen voi nähdä suomalaistenkin kaupunkienkin katukuvassa. Oli sille syynä sitten luonnollinen kehitysjatkumo instax-kameroiden menneelle suosiolle, tarve johonkin konkreettiseen kaiken pilvissä leijuvan datan keskellä tai filmin mukanaan tuoma uniikki ”tunne”.

Tätä tunnetta kaipaa Niemikin. Hänellä filmiin hurahtaminen tapahtui kuulemma ystävän innostuksen kautta kesällä 2020.

-      Minulle se oli ihan tuntematon maailma silloin ja mietin, että hetkinen vitsi tuo on siistiä. Filmi on jotenkin tosi retroa ja aina on kiinnostanut sellaiset vanhat jutut ja vintage. Samalla kuitenkin tuntui, etten ymmärtänyt asiasta mitään.

Lopulta Niemi kuitenkin päätti koettaa onneaan ja kysyä isältään, josko kotoa löytyisi vanha filmillä toimiva kamera. Ja sellainenhan löytyi: Olympus Af 10 point and shoot -filmipokkari, jolla Niemi kertoo yhä kuvanneensa suurimman osan kuvistaan.

Juuri tällä tavalla toimii Leppäsen mukaan useimmiten ja parhaiten filmikuvaamisen aloitus: jos kotoa löytyy vanhoja toimivia filmikameroita, niitä ei kuulemma todellakaan kannata heittää pois. Vaikka ne olisi vain viisi vuotta sitten luokiteltu energiajätteeksi, sitä ne eivät enää ole. Vanhoja filmikameroita olisi tärkeä kunnostaa ja korjata, jotta ne eivät kokonaan häviäisi pois: varsinaisia filmikameroita ei enää nimittäin tuoteta.

Leppänen kertoo, että jokaiselle harrastajalle löytyisi maailmasta muutamakin filmikamera omistukseen – ne vain pitäisi ensin löytää ja kunnostaa.

Tulevaisuuden monet muodot

Kumpikaan haastateltavista ei osannut antaa trendin kestävyydestä varmaa vastausta. Tuntuu kuitenkin siltä, että käsillä voisi olla jotain pysyvämpää. Leppänen kuvasi filmipiirejä omina alakulttuureinaan, joissa opetetaan ja autetaan toisia. Jos trendi on jo luonut yhteiskuntaan näin merkittäviä muutoksia, voisi luulla sen kestävän.

Toisaalta voi olla, että värifilmi loppuu tai harrastuksen hinnat nousevat niin paljon, että palataan taas tilanteeseen, jossa jäljelle jäävät vain pitkäaikaisharrastajat. Muut tippuvat kerran kiinnostaneen harrastuksen matkasta pois – ja nuoret löytävät taas uuden trendin.

 

Iida Erikkilä

(Edit: Tämä ilmiöjuttu on siis yksi ensimmäisistä kirjoittamistani journalistisista teksteistä. Kirjoitin jutun yliopiston kurssilla. Olin ylpeä lopputuloksesta, joten halusin julkaista tekstini. :))