Uusia tuulia joka suunnasta
torstaina 5.8.2021
Tässä ensimmäisessä postauksessani voisin ensin kertoa ihan perusfaktat itsestäni:
nimi: Iida
ikä: 18 (muutaman viikon päästä 19 tho!)
asun: vielä pari viikkoa Espoossa ja sitten edessä muutto Tampereelle :D
mitä teen elämälläni: aloitan journalistiikan opiskelut Tampereen yliopistossa (alle kk päästä?!)
harrastukset: maalaus, lukeminen, urheilu ja valokuvaaminen
miten kuvailisit itseäsi: optimistinen, iloinen, innostuva ja höpsö
MIKSI ALOITAN BLOGIN?
Olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja eilen illalla oikeastaan vain päätin vihdoin tarttua toimeen - saa nähdä tuleeko tästä lopulta mitään, mutta ainakin olen jo tehnyt suurimman askeleen asian eteen. Rakastan nimittäin ajatusta, että voisin jakaa ajatuksiani ja kommelluksia, joita elämä eteeni heittää, jonkun kanssa. Joten tämän blogin tarkoitus on ihan vain toimia alustana, jonne voin kirjoittaa "tarinoita tosielämästä", sillä sellaista olen jo pidempään kaivannut. Olen monta kertaa yrittänyt kirjoittaa fiktiivisiä tarinoita, mutta en ole vain ikinä päässyt loppuun saakka - johtukoon sitten motivaation lopahtamisesta tai hyvien juonenkäänteiden keksimisen hankaluudesta. Siksi se ei oikein ole ikinä täyttänyt kirjoittamisen tarvettani, joten ajatus blogin perustamisesta tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Tästä toivottavasti tulee hieman kuin päiväkirjani:)
Okei, nyt kun ollaan päästy näistä "formaalisuuksista" eteenpäin voidaan mennä tämän päivän aiheeseen:
OMILLEEN MUUTTO
Ensimmäiseen omaan asuntoon muuttaminen on todella HUOM. TODELLA jännittävää ja aika ajoin stressaavaakin. Ja minulla on vielä se kaikkein hankalin vaihe edessä: itse muuttopäivä ja uuteen kotiin asettuminen. Vaikka olenkin kuluvan kesän aikana stressannut ja murehtinut muuttoa jo opiskelupaikan saamisesta lähtien, on muutossa positiivisiakin puolia. Ja kaiken stressin lisäksi olen tietysti innoissani muutoksesta. :) Kuitenkin stressiä ovat aiheuttaneet esimerkiksi:
1. asunnon löytäminen
Asunnon etsimistä päivästä toiseen, hirveitä vessoja, huonoja sijainteja, liian korkeita vuokria ja ties mitä. Lopulta miljoona asuntonäyttöä (okei seitsämän, mutta silti) samana päivänä niin, että olet aivan kuollut päästessäsi vihdoin kotiin. Ja sitten hyvän asunnon menettäminen... Eli toisin sanoen hyvän asunnon löytäminen voi olla hankalaa ja etsintä uuvuttavaa. Ei kuitenkaan kannata luovuttaa, sillä kyllä asunto varmasti löytyy. Ja kun se löytyy etsintä on sen arvoista. :) (Salainen vinkki: kannattaa liittyä facebook-ryhmiin, joissa etsitään asuntoja/vuokralaisia kohdekaupungissasi. Sieltä löysimme itsellemme molemmat ihanat asunnot, joista toiseen olemme nyt muuttamassa.)
2. kämppiksen löytäminen
En halunnut muuttaa yksin asumaan, sillä en viihtyisi kokonaan yksin pitkiä aikoja. Vaikka tietysti tarvitsen välillä yksinoloa, en uskoisi voivani hyvin jos joutuisin joka kerta tulemaan tyhjään kotiin illalla. Joten kesän alussa suurin ongelmani oli löytää suht. samanikäinen ihminen, joka olisi myös muuttamassa Tampereelle syksyllä. Ja oh boy... uskokaa se olikin stressaavaa, kun mistä niitä kämppiksiä oikein pitäisi löytää?? Noh laitoin varmasti 20 eri keskustelualustalle ja somekanavalle (mukaanlukien jodel, facebook ja suomi24 xd) viestiä "kämppishausta". Lopulta onneksi ihana kämppikseni otti minuun facebookissa yhteyttä ja pääsimme sitä kautta tutustumaan ja tapaamisen jälkeen etsimään yhteistä asuntoa. (Vinkkinä siis: olkaa vain kärsivällisiä ja laittakaa ilmoituksia kaikkialle, minne voitte!)
3. kaikkien muiden asioiden hoitaminen
Minulla ei ollut mitään hajua, kuinka paljon asioita pitää muuttoa varten hoitaa.... Onneksi suurin osa on kuitenkin ollut suhteellisen helppoja ja vaivattomia kuten kotivakuutus (vaikuttaa paljon hankalammalta prosessilta kuin todellisuudessa on - uskokaa pois), vuokrasopimuksen teko, muuttoilmoituksen teko, muuton järjestäminen ja monet muut asiat. Jos joku teistäkin on itse muuttamassa voin vakuuttaa, että kyllä kaikki järjestyy, vaikka alussa hoidettavien asioiden määrä saattaakin tuntua todella ylivoimaiselta. Pitää vain tehdä lista ja tarttua toimeen.
4. Tuttujen ja turvallisten paikkojen ja ihmisten jättäminen
Olen aina asunut samalla alueella Espoossa ja kaikki läheiseni ovat olleet muutaman kilometrin säteellä, esimerkiksi toiset isovanhempani ovat oikeastaan naapureitamme ja jaamme pihamme heidän kanssaan. En siis olekaan kokenut paljoa muutoksia elämäni aikana ja olen ollut siitä iloinen, sillä muutoksista en hirveästi pidä - varsinkaan jos monet asiat muuttuvat samalla kertaa. Joten ajatus siitä, että muuttaisin muutaman tunnin päähän kaupunkiin, josta tunnen vain muutaman ihmisen, on aika pelottava. Sillä mitä jos tarvitsisin apua tai tukea? En vain voi lähteä kotiin niin helposti kuin voisin jos muuttaisin muutaman kymmenen kilometrin päähän. Toisaalta ehkä välimatka on ihan hyvä asia, sillä silloin minun on oikeasti pakko tottua ja sopeutua muuttoon. Ja vaikka tiedän sen luultavasti olevan alussa välillä hankalaa, tulen tottumaan uuteen kaupunkiin ja kotiin nopeammin, jos en voi aina ikävän tullessa juosta takaisin lapsuudenkotiini. Ja onneksi aina voi varata junalipun ja tulla kotiin hädän sattuessa. :)
Vaikka lista stressaavista asioista onkin pitkä, eikä muutto useinkaan ole helppoa aikaa, olen innoissani elämäni uusista tuulista. Odotan innolla uuden kotini sisustamista, yliopiston aloittamista, sekä uusia ystäviä. Joten on se stressi lopulta sen kaiken hyvän arvoista, minkä muutos usein aiheuttaa.
Voin myöhemmin kirjoitella lisää muutosta ja esimerkiksi fiiliksistä muuton jälkeen, jos teitä kiinnostaa. Olisi kiva pystyä antamaan vertaistukea ja vinkkejä muille samassa tilanteessa oleville. :)
Iida
Kommentit
Lähetä kommentti