Henkisesti koditon
Okei, muutto... Aika rankkaa. Tässä onkin mennyt jo hetki siitä, kun viimeksi kirjoittelin tänne ja siinä ajassa olen kerennyt muuttaa, täyttää 19, aloittaa yliopiston, kokea hirveää koti-ikävää ja matkata junalla edes takaisin yhtä monta kertaa kuin Vilja Me Rosvoloissa. Iltakävelyltä 20.9.2021 Näsijärvi Ottamani kuva tuntuu kuvaavan hyvin yksinäisyyden tunnetta ja sitä, kuinka tuntuu, että olisin ns. kesken matkaa johonkin päämäärään, joka ei vielä ole edes näkyvissä. Vaikka olenkin kerennyt nyt varsinaisesti asua täällä Tampereella vasta noin kuukauden verran, tuntuu silti välillä siltä kuin olisin jättänyt Espoon jo ikuisuuksia sitten, tätä uutta kodiksi kutsuttavaa kaupunkia varten. Ehkä on vain tapahtunut