Sarja, johon en ikinä kyllästy

                Varoitus: Sisältää spoilereita Jane the Virgin sarjasta.

               

Katsoin juuri toiseksi viimeisen jakson Jane the Virginia ja inspiraatio iski, joten oli pakko tulla kirjoittamaan. Kyllä, vaikka kello onkin 1:30 yöllä... (Sentään koulun alkuun on vielä kolme viikkoa, joten aikaa korjata unirytmi löytyy vielä.) 

Mutta siis, miksi rakastan juuri tätä sarjaa? 

Siihen löytyy monia syitä. Ensinnäkin sarjassa yhdistyvät monet genret (romantiikka, rikos, draama...) Vaikka tietysti rakastankin romantiikkaa sarjoissa ja elokuvissa, en olisi jaksanut katsoa yhtä sarjaa viidettä kertaa (huom. sarjaa, jossa on viisi kautta) uudestaan, jos siinä ei olisi muutakin sisältöä. Kaikki romatiikan ystävät varmasti nimittäin tietävät, kuinka monien romanttisten elokuvien katsominen alkaa jossain vaiheessa kyllästyttää ellei niissä ole muuta sisältöä. Jane the Virgin kuitenkin käyttää juuri tarpeeksi hyväkseen muitakin genrejä niin, että romanttinen perusjuoni ei rupea kyllästyttämään katsojaa. Perusjuoni tuokin sarjan katsojalle tutun turvallisen tunteen siitä, että kaikki tulee hulluista juonenkäänteistä huolimatta lopulta kääntymään parhain päin - niinkuin romanttisissa elokuvissa aina tapahtuu. Turvallisuuden tunne ei kasva kuitenkaan liian suureksi, sillä ennalta-arvaamattomat juonenkäänteet liittyen rikollispomoihin ja hahmojen kuolemiin pitävät katsojan juuri tarpeeksi varuillaan. 

Toisekseen Jane the Virgin saa sinut itkemään ilosta ja liikutuksesta läpi koko sarjan - kyynelkanavat avaavia kohtauksia on ripoteltu sarjaan kuin nonparelleja mokkapalojen päälle. Varmasti sarjan liikuttavuus johtuu myös näyttelijöiden taitavuudesta omalla alallaan. En ole missään vaiheessa sarjaa katsoessani kyseenalaistanut, että esimerkiksi Gina Rodriquesin kohdatessani (jos tällainen tilanne ikinä eteeni tulisi hihi) hän ei olisi aivan kuten Jane. Oikeastaan minulle hän on Jane, sillä en osaa kuvitella häntä missään muussa roolissa. Minulle kenenkään Jane the Virgin -näyttelijän suoritus ei tunnu näyttelemiseltä - vaan siltä, että he oikeasti ovat hahmojaan. Tietysti tiedän, että asia ei ole näin, mutta tällaisia mielleyhtymiä todella hyvä näyttely saattaa tuottaa. Asiaan liittyen rupesin miettimään, että aiheuttaakohan liian hyvä näytteleminen näyttelijöille ongelmia myöhemmin. Ihmiset ovat nimittäin tottuneet heihin tänä tiettynä hahmona, eivätkä pysty sopeutumaan mihinkään muihin rooleihin, joita näyttelijä tekee. Ylipäätänsä jos miettii elokuvamaailmaa, on tästä ihan todisteitakin, esimerkiksi Daniel Radcliff (Harry Potterin näyttelijä) ei ole HP-elokuvien jälkeen tehnyt mielestäni yhtäkään merkittävää roolia. Ei kukaan varmaan uskallaakan edes tarjota hänelle erilaisia mahdollisuuksia, sillä suurin osa maailman 7 biljoonasta ihmisestä tuntee hänet Harryna. Joka tapauksessa pointtini oli, että Jane the Virginissä on hyvät näyttelijät, jotka saavat sinutkin iloitsemaan heidän kanssaan Xon ja Ron mennessä naimisiin tai itkemään valtoimenaan kun Michael kuolee...

Viimeinen hyvä pointti, minkä haluan vielä tuoda esille on: sarja osattiin lopettaa oikeaan aikaan ja oikeaan kohtaan. Kaikki meistä sarjoja katsoneista osaavat varmasti nimetä muutamankin eri sarjan, joka olisi kuulunut päättyä monta kautta aiemmin, kuin se lopulta päättyi. Jane the Virginissä tunnetta siitä, että sarjaa olisi yritetty väkisin jatkaa ei kuitenkaan tule. Sarja loppuu täydelliseen kohtaan: asiat saadaan selvitettyä, eikä juonesta jää mitään kohtia arvoitukseksi. Tietysti olisin halunnut katsoa lisää jaksoja Villanuevojen elämästä myöhemmin ns. onnellisen lopun jälkeen, mutta niinhän se aina on - sarjat ja elokuvat loppuvat onnelliseen loppuun. Onnen löytämisen jälkeen hahmot nimittäin elävät tavallista ja hyvää elämää, mikä valitettavasti olisi hiukan tylsää katsottavaa jännittävien juonenkäänteiden jälkeen. 

Voisin kirjoittaa koko yön tästä sarjasta, mutta ehkä lopetan tähän. Tuntuu, että olen hehkuttanut nyt Jane the Virginiä teille tarpeeksi yhdelle kerralle. ;) Sänky alkaa myös näyttää näin 15 yli kahdelta yöllä aika houkuttelevalta... Yhteenvetona kuitenkin vielä: näiden asioiden takia rakastan Jane the Virginiä ja olen kiitollinen siitä, että niin sanotusti löysin tieni tämän sarjan luokse jo monta vuotta sitten. Silloin satuin nimittäin löytämään sarjan, johon jaksan palata kerta toisensa jälkeen eikä se ikinä petä odotuksiani. Siinä ei ole mitään liikaa tai liian vähän - iso suositus kaikille, jotka pitävät romantiikasta, mutta pelkän romantiikan katsominen kyllästyttää.

Iida

PS. Löytyy ainakin netflixistä. ;) 

PPS. Sain juuri tietää, että tulossa on kuudes kausi... Toivottavasti sarja jatkuu yhtä hyvänä - I have faith. Uutta kautta odotellessa. :)