Keskivertona?

Juuri nyt syön porkkanakakkua (tehtiin siis ystävän kanssa tänään:D) ja mietin, mistä voisi tänään kirjoittaa. Ihan ensiksi haluan sanoa sen, että on ollut tosi mahtavaa nähdä kuinka moni on jo ensimmäisen päivän aikana lukenut postauksiani tai käynyt sivullani. Siis melkein 200 käymiskertaa jo vähän yli päivän aikana?! Voin kertoa, että en todellakaan odottanut tätä. Mutta hei! I guess I'm in a roll, koska jo kolmatta julkaisua kirjoittelemassa kahden päivän sisään. Aika siistiä, ehkä tämä juttu oikeesti toimiikin sellaisena harrastuksena ja alustana kuin toivoin.👀 Jää nähtäväksi loppuuko innostus muutaman päivän päästä...

                                                       Porkkanakakku ;) (oikeastaan muffini)

Innostuksen loppuunpalamisesta puheenollen olen huomannut, että löydän aika ajoin uutta kiinnostavaa tekemistä, jota lopulta kuitenkin jaksan "harrastaa" vain muutaman päivän ajan. Tämä kai tarkoittaa, että olen helposti tylsistyvä ihminen, mitä tulee harrastuksiin ja luovaan toimintaan. Se luultavasti onkin totta ja en ikinä haluaisikaan tehdä luovaa työtä, sillä en pysty pakottamaan luovuuttani. Minulle luovuus nimittäin toimii niin, että inspiraatio vain iskee välillä ja sen tapahtuessa hyödynnän sitä niin paljon kuin voin. Jos yritän olla luova ilman inspiraatiota, eivät tulokset ole ikinä kovin hyviä... Minusta onkin todella ihailtavaa, miten tietyt henkilöt vain pursuavat inspiraatiota ja jaksamista luovan työn tekemiseen, sillä itse en siihen ikinä pystyisi.

Keksin kuitenkin nyt muutaman aiheen, josta haluaisin tänään kirjoittaa tarkemmin:

• olen noin keskiverto kaikessa, mutta en todella hyvä missään
• harrastukset, jotka ovat jääneet puoliväliin (osittain edellisen faktan takia)

So let's dive in...

Lapsilta usein kysytään kysymys: "Missä olet hyvä?" Pienenä tietysti keksin kysymykseen vastauksia sen mukaan, mistä pidin, esimerkiksi kouluaineista saatoin mainita historian tai äidinkielen. En kuitenkaan ikinä ajatellut, että minulla olisi oikeasti ollut samanlaista intohimoa johonkin yhteen asiaan, kuin muilla tuntemillani henkilöilllä. Pidin piirtämisestä, pidin matikasta, pidin historiasta kun taas tuntui, että muut rakastivat jotain yhtä asiaa ja olivat siinä yhdessä jutussa todella hyviä. Tuntui oudolta ajatella, että joku olisi todella hyvä jossain ja vielä erittäin kiinnostunut siitä samaisesta aiheesta. Itselläni kun ei sellaista intohimoa yhtä asiaa kohtaan oikeastaan ikinä ollut - ainakaan sellaista, joka olisi kestänyt pidempään. Joten kun mietin vastausta tuohon, useiden aikuisten esittämään kysymykseen, olin aina hieman hämääntynyt, sillä mielessäni vertasin omia mielenkiinnonkohteitani, ja sitä määrää kuinka paljon olin tietystä asiasta kiinnostunut, muiden tuntemieni henkilöiden kokemaan intohimoon sitä yhtä tiettyä asiaa kohtaan. Useimmiten kuitenkin päädyin vastaamaan jonkun niistä asioista, mistä olin yleisesti eniten kiinnostunut. En kuitenkaan ikinä oikeastaan vastannut vain yhtä asiaa, koska en voinut erotella mielenkiinnoistani yhtä muita selvästi tärkeämpää. 

Mietin usein itsekseni, että kyllä se pääkiinnostukseni selviää jossain vaiheessa. Uskoin sitten työskenteleväni siihen liittyvällä alalla koko aikusuuteni - oli jotenkin oletus, että kaikille löytyy se yksi tärkein mielenkiinnonkohde. Vasta näin myöhemmin olen ymmärtänyt, että kaikilla ihmisillä ei vain ole yhtä palavaa mielenkiinnonkohdetta. Joillain on kiinnostusta moniin asioihin, mutta ei yhtä, joka yltäisi ylitse muiden. Itsekin lukeudun heidän joukkoonsa. Tästä oikeastaan hyvä esimerkki on koulumenestykseni: olin aina suhteellisen hyvä kaikissa aineissa ja todistukseni olikin varsinkin vielä yläkoulun lopussa täynnä 9 ja 10. Lukion ensimmäisen vuoden aikana sain huomata, kuinka osaa ystävistäni ei kiinnostanut ollenkaan esimerkiksi fysiikan ja kemian pakolliset kurssit, mutta toisiin itseä kiinnostaviin aineisiin panostettiin selkä hiessä. Vaikka tämä onkin järkevä taktiikka, itselleni se tuntui kummalliselta. Ettäkö en panostaisi ollenkaan joihinkin aineisiin? Olin nimittäin tottunut panostamaan kaikkeen, edes vähän - ehkä tunnollisuuteni takia ala- ja yläkoulussa. Toisaalta olin myös oikeasti kiinnostunut kaikesta jonkin verran, jonka takia en halunnut koko aineen opiskelua unohtaa. Useimmissa aineissa se "jonkin verran" kuitenkin riitti minulle, enkä olisi lukiossa tarvinnutkaan esimerkiksi fysiikasta enempää tietoa kuin mitä ensimmäisellä kurssilla sainkin. Näiden pointtien ja sen faktan valossa, että en ole ikinä ollut palavasti kiinnostunut vain yhdestä asiasta pidemmän aikaa, olen päätynyt johtopäätökseen, että olen keskiverto. Ehkä joillain aloilla vähän parempi kuin toisilla, mutta en millään erityisen hyvä - eikä se haittaa. Tietyllä tapaa tämä fakta, jonka itsestäni olen havainnut, auttaa minua olemaan joustavampi ja löytämään mielenkiintoa melkein jokaisesta eteentuodusta asiasta. Ehkä adjektiivi keskiverto on nykymaailman versio käsitteestä uomo universale, eli moniosaaja. Sitä, että ei ole missään erityisen hyvä ei siis todellakaan tarvitse hävetä. Kunhan vain itse elää elämäänsä tyytyväisenä kuten haluaa, (satuttamatta muita) ei millään muulla ole väliä, eikä erityisosaamisen puuttuminen tee kenestäkään yhtään huonompaa ihmistä.

Tähän liittyen minulla onkin monia hyllylle jääneitä harrastuksia, joista mainitsinkin julkaisun alussa. Sekin, että innostus loppuu vähän ajan päästä juontaa juonensa siitä, että olen jonkin verran kiinnostunut kaikesta, mutta pidemmän päälle en välttämättä jaksa innostua asiasta, joka ei sitten olekaan täysin itseni tuntuinen. Tästä hyvänä esimerkkinä voin kertoa kuinka pari viikkoa sitten innostuin, käydessäni ystäväni kanssa Sinellissä katsomassa helmiä (huom. HÄnelle niitä helmiä piti hakea...), tekemään helmirannekoruja ja ostinkin erilaisia lasihelmiä suhteellisen monta pussia... (Ehkä ne joskus saan käytettyä loppuun.😅) Alkuinnostuksen vallassa tein noin kymmenen korua muutaman päivän aikana, mutta nyt en ole katsonutkaan ostamiani helmiä yli viikkoon. Ajatus korujen askartelemisesta ei vain inspiroi tällä hetkellä. Täytyy toivoa, että luovuus suunnitella rannekoruja iskee taas myöhemmin. :)

                                                Tässä vähän creepy kuva (oon pahoillani) mun kädestä, 

                                                jossa on yksi tekemistäni koruista. Very detailed i know. 

Voisin ehkä myöhemmin tehdä listan harrastuksista, joista olen innostunut hetkeksi ja parin päivän päästä lopettanut. Voisi olla ihan mielenkiintoista itsekin oikeasti miettiä, että mistä kaikesta on tullut innostuttua... xd Vähän itseironiaa kehiin siis - ehkä huomenna jaksaisin sellaisen listan väsätä. Joka tapauksessa hyvää yötä kaikille ja kiitos jos jaksoit lukea tänne asti. :) 

Palaillaan, 

Iida

PS. Toivottavasti pohdintani olivat mielenkiintoisia tai edes antoivat asioihin uusia näkökulmia.