"Could I skip to the good part?"

Tänään on soinut päässä joillekin ehkä tiktokista tuttu laulu, jossa lauletaan: "Can I skip to the good part?" 

Joulun aikana tuntui tuleen tietynlainen oma kupla, jossa oli omat rytmit, rutiinit ja tavat. Nyt kuitenkin kun joululoma alkaa lähestyä loppuaan ja elämän pitäisi palata omille uomilleen, tuntuu kovin heiveröiseltä. Elämän pohja tuntuu taas olevan muutoksessa ja "joulun kuplan" rikkoutuminen tuntui samalla rikkovan tietynlaisen rauhan, jonka olin pääni sisässä onnistunut rakentamaan. 

Kohta olenkin jo takaisin Tampereella ilman perhettä, osaa ystävistä ja alituinen mietintä siitä, milloin jonkun voi tavata alkaa taas. Se on todella uuvuttavaa ja ainakin itselleni aiheuttaa helposti mahdollisuuksia yliajatteluun, johon sorrun harmittavan usein. 

Joten tänään, kun kävimme kävelemässä aurinkoisella rannalla, soi päässäni ahdistuneen ja levottoman mieleni muistama laulu, mikä oikeastaan vain pahensi pään sisäistä pyörremyrskyäni.

Elämässä ei nimittäin voi "skipata" mitään, eikä oikea elämä koostu pelkästään hyvistä ja onnellisista hetkistä. Tiedostan sen kyllä, mutta silti kuitenkin tuntuu siltä, että haikailen usein johonkin parempaan hetkeen, joka tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuu. Siitä tavasta eroon pääseminen on hankalaa - haikailuun kun tottuu. Ahdistuksen ja epävarmuuden sietäminen on myös raskasta ja hankalaa. Olen usein ajatellut, että olisi ihanaa jos kaikki olisi varmaa, eikä elämä antaisi sijaa epävarmuudelle. Toki pieni jännitys ja yllätykset ovat positiivisia asioita, mutta yleisesti ottaen tuntuu, että elämä olisi paljon helpompaa ilman epävarmuutta. 

Sitä on kuitenkin pakko yrittää sietää. Tiedän nimittäin omasta kokemuksesta, että jos epävarmuutta ei voi hyväksyä ja etsii varmistusta joka puolelta, tulee elämästä vielä ikävempää. Ja sitä en halua. 

Iida