Pilkahdus

Yöllinen lumisade. Jännä konsepti. 

Olen aina mennyt tervehtimään sitä ja odottanut sellaista hetkeä niin kovasti, etten ole meinannut muuta tehdäkään. En tiedä, mistä se into yöllä satavaa jäätynyttä vettä kohtaan kumpuaa, mutta näyttää siltä, että se on tullut jäädäkseen. Eikä se totta puhuen edes minua haittaa. Nyt kun kirjoitan tätä kello on noin puoli kaksitoista maanantain ja tiistain välisenä yönä. Alunperin piti mennä nukkumaan jo kymmeneltä, olin ihan väsynytkin ja kaikkea. Noh sitten tapahtui vähän kaikkea ja ilta meni pikkuisen pilalle. Olin surullinen siitäkin, että lumen tulo oli viivästynyt monta kertaa. Olin varmasti katsonut forecan sääennustetta miljoona kertaa ja jokaisella kerralla lunta ennustettiin taas vasta vähän myöhemmin. Olin jo luovuttanut tämän illan suhteen aiemmin päivällä ja ajatellut, että menisin sitten aamulla katsomaan lunta, joka toivottavasti olisi vielä maassa. 

Kynttilöitä palamassa kirjoittaessani.

Yöllä siinä on kuitenkin jotain erilaista. Kaikki tuntuu vain taianomaisemmalta ja jotenkin tyyneltä. Kukaan ei ole häiritsemässä ja saa itse vain rauhassa ihmetellä tätä luonnon mahdollistamaa kauneutta. Se hetki on jotenkin lohduttava - joten tänään kun lumi sitten tuli, olin todella helpottunut. Se teki alakuloisesta illastani hiukkasen paremman.

Maailmassa on varmasti monia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä lumi intoiluani ja ehkä pitävät sitä lapsellisena. En kuitenkaan aio ikinä pyydellä anteeksi sitä, että innostun herkästi tietyllä tapaa pienistäkin asioista. Tällainen hetki, millaisen tänään sain kokea, tuottaa minulle jostain syvältä kumpuavaa iloa ja hyvää mieltä, että katsokoon muut oudosti jos eivät sitä ymmärrä - minä en välitä. 

Hyvää yötä kaikille, 

Iida x

PS. Yrittäkää tekin nauttia asioista, jotka teille tuovat iloa - elämä on liian lyhyt, jotta kannattaisi murehtia muiden mielipiteitä. (Disclaimer: ohje soveltuu vain, jos onnea tuottava asia on sellainen, joka ei tuota harmia muille.)